Ottelu alkoi kotijoukkueen kovalla vyöryllä kohti Ilves-maalia ja jo ennen, kuin ensimmäinen minuutti oli ehditty pelata, Mikko Heritty iski pallon maaliin.
Tästä sisuuntuneena, hyvällä yläprässillä saatiin enemmän ja enemmän tilanteita kotijoukkueen maalille ja lopulta ennen jakson puoliväliä Berat Grabovci sooloili numerot tasoihin. Berat oli muutenkin pelipäällä ja jätti mäxi- puolustajan maalissaan laidalle etsimään vaihtopenkkiä. Ensimmäinen jakso jatkui vieraiden hienoisessa hallinnassa, maalintekopaikat ainakin selkeästi Ilveksen nimiin. Ajassa 17.10 Ilves siirtyi ensimmäisen kerran johtoon Antti-Pekka Ruoholan suojatessa mad max pelaajien puristuksessa pystysyötön itselleen ja siirsi pallon ohi maalia vartioineen Aleksi Pennasen.
Jakson lopulla kotijoukkue pääsi paremmin peliin mukaan ja värkkäsi lopulta kaksi maalia ja tauolle mentiinkin kotijoukkueen johdossa 3-2. Ensin osui Yasar Elbeller ja jakson viimeisen iski Manu Kuisma.
Toinen jakso alkoi räväkästi, vajaan parin minuutin pelin jälkeen iski vieraat jälleen tasoihin. Jalkaansa koko kauden säästellyt Jussi Nummela pamautti sivurajakuviosta pallon ylänurkkaan, jättäen Pennasen vaille mahdollisuuksia.
Tästä mentiinkin tasaisissa merkeissä seuraavat kymmenen minuuttia, molempien luodessa hyviä paikkoja.
Ajassa 31.17 Elbeller hukkasi miehensä ja liukui takatolpalta kotijoukkueen jälleen johtoon. Kuitti tuli kuitenkin nopeasti, kun vain reilu minuutti myöhemmin AP iski Jusun antaman sivurajan kaukaa yläpeltiin.
Molemmilla oli paikat ratkaista peli varsinaisella peliajalla, mutta Mad Maxin 20- vuotis juhlaottelu tarjottiin lähes kaikilla herkuilla, pilkkuja lukuunottamatta. Varsinainen peliaika päättyi 4-4 ja luvassa oli jatko-ottelu.
Parin minuutin pelin jälkeen Akseli Tiensuu tälläsi tolpasta tulleen paluupallon pitseihin ja näin kotijoukkue tarrasi kiinni lisäpisteeseen.
Ilves reagoi maaliin välittömästi ottamalla lentävän maalivahdin käyttöönsä, ja heti ensimmäisestä aktiivisesta pyörityksestä pääsivät Jarno Majamaa ja Nummela yrittämään maalintekoa. Ilveksen YV-pelin parhaalle maalipaikalle pääsi Grabovici, joka kääntyi röyhkeästi vetopaikkaan, mutta veto päin Pennasta. Ilves sai vielä viimeisillä sekunneilla yhden yrityksen lentävällä maalivahdilla, mutta hyökkäys katkesi syötönkatkoon ja Elbeller naatiskeli viimeisellä sekunnilla loppulukemiksi 6-4.
Onnistuttiin erinomaisesti prässipelissä, joka onkin ollut vahvuus kauden mittaan. Myös maaleja tehtiin, vaikkakin paikkoja oli useampaankin. Eikä sarjasijoituksen kannalta merkityksettömässä pelissä annettu pätkääkään löysiä, eikä takaiskumaalien jälkeen jääty surkuttelemaan. Joukkue ja joukkueen henkinen vahvuus on kehittynyt pikku hiljaa ja varmasti ollaan vahvoja tulevissa koitoksissa.